Historiikki Luusuan Erämiesten 40-vuotisjuhlassa 1.11.2003, Veikko Niemelä

Alkulause

Arvoisat kutsuvieraat, hyvä juhlaväki, allekirjoittanut on saanut tehtäväksi esitellä Luusuan Erämiesten 40-vuotisen taipaleen, historiikin tässä juhlassa. Puhuja voi siteerata vanhaa sananpartta; ”paljon on vettä virrannut Kemijoessa noiden 40-vuoden aikana”. Suuri osa meistä tällä tänään mukana olevista muistamme, että luonto Luusuan kylän ympärillä oli varsin erilainen vielä 1960 luvulla miltä se näyttää nyt. Kaikki kylään raivatut pellot viheriöivät, läpipääsemättömiä pajukoita, joiden läpi me tänään kahlaamme hirvimetsällä, ei juuri ollut. Kemijoen molemmin puolin avautui laajoja hakkaamattomia erämaita, joissa sai samoilla rauhassa. Ei tullut aivan heti vastaan metsäautotie, tai muu kehityksen tuoma jälki erämaahan. Ne jotka ovat lukeneet A.E. Järvisen eräkirjoja, voivat hyvin kuvitella, miltä tuntuu metsästää ja kulkea neitseellisessä erämaassa, joita vielä tuolloin 40-vuotta sitten löytyi meilläkin kylän läheisyydestä. Todellisia metsämiehen paratiiseja, joista voimme vain haaveilla tänä päivänä. Mutta sellainen on tämä kehityksen kulku ollut. Ihminen on muuttanut luontoa.

Metsästyksellä on pitkä perinne Luusuan kyläalueella. Metsästä saatu riista on usein ollut elinehto menneinä aikoina, voidakseen säilyä hengissä täällä kylmässä pohjolassa. Luusuan kyläalueen metsästysperinnehän yltää aina sinne 7000-vuoden päähän, kuten vasta tallennetun kylähistorian yhteydessä olemme saaneet tietoomme. Ikivanhoja pyyntikuoppia löytyy Neitiharjun läheisyydestä ja Ulkoperältä Oilungasta ja Reininganpalolta. Neitiharjun päässä noin 2000 vuotta sitten tapahtuneen raudanvalmistuksen ensimmäisiä esineitä olivat nimenomaan metsästykseen tarkoitettuja nuolen-ja keihäänkärkiä, sekä riistan käsittelyssä tarvittavia työkaluja.

Luusuan Erämiehet ry perustetaan 1963

50-60-luvuilla järjestäytynyt metsästys alkoi tehdä tolaan myös tänne villiin, laajaan Lapinmaahankin, jossa vielä tuolloin vallitsi aika tavalla oma metsästyskulttuurinsa. Etelä-Suomessa, jossa met-sästysoikeus on jo pitkään ollut sidoksissa yksityiseen maan omistukseen , järjestäytyneellä metsäs-tyksellä ja näin metsästysseuratoiminnalla on ollut pitempi perinne. Ensimmäiset metsästysseurat sinne perustettiin jo 1800-luvun loppupuolella. Vapaa metsästysoikeus valtion mailla, joita meillä täällä on paljon, on varmasti ollut yksi syy siihen, että metsästäjien järjestäytyminen alkoi niinkin myöhään. Olemme näinä päivinä kuulleet, että aika usea metsästysseura Lapissa juhlii tänä syksynä 40-vuotisjuhliaan.
Luusuassa metsästysseuran perustaminen pantiin niin’ikään käyntiin vuoden-63 syksyllä. En tarkkaan tiedä mikä asia seuran perustamiseksi oli ratkaiseva, mutta varmasti metsästäjien keskusjärjestön ja sitä kautta Kemijärven riistanhoitoyhdistyksen neuvontatyö ja informaatio on ollut yksi tekijä, joka myös täällä vaikutti seuran perustamiseksi. Toinen asia jolla oli varmasti vaikutusta, oli metsästyslain muutokset, koskien em. hirvenmetsästystä. Se toi lisää paineita metsästysseurojen perustamiseksi myös täällä.

Ensimmäinen neuvottelutilaisuus metsästysseuran perustamiseksi Luusuaan pidettiin silloisella nuo-risoseuran talolla 27.09.1963. Neuvottelutilaisuudessa oli läsnä 20 henkilöä. Neuvottelun tuloksena oli yksimielinen päätös metsästysseuran perustamiseksi. Valittiin 3-henkinen toimikunta, jonka tehtävänä oli valmistella mallisäännöt ja seuraava kokous metsästysseuran perustamiseksi Luusuaan. Toimikuntaan kuuluivat Mikko Martikainen, Unto Karsimus ja Mikko Luukinen. Toimikunta tekikin varsin ripeää työtä, sillä jo seuraavana sunnuntaina, eli 4.10 pidettiin yleinen perustava kokous, jossa yksimielisesti päätettiin perustaa metsästysseura, joka jo tuolloin sai nimekseen Luusuan Erämiehet.
Perustavassa kokouksessa johti puhetta Martti Pernu ja sihteerinä toimi Mikko Martikainen.

Perustavassa kokouksessa oli läsnä sama määrä henkilöitä, kuin edellisenä sunnuntaine pidetyssä neuvottelutilaisuudessa. Mukana kokouksessa olivat seuraavat henkilöt:

Martti Pernu, Mikko Martikainen, Hille Kantola, Unto Karsimus, Tapani Tuulaniemi, Heino Peltoniemi, Arttu Ulkuniemi, Valle Peltoniemi, Kauko Ulkuniemi, Arttu Niemelä, Paavo Alanne, Matti Schroderus, Kristian Ulkuniemi, Seeti Kelloniemi, Mikko Luukinen, Kalevi Luukinen, Aateli Kelloniemi, Aapi Niemelä, Eemil Tuovinen, Ilmari Karjalainen

40-vuotta on pitkä aika. Yli puolet näistä seuran perustajista on poissa keskuudestamme, mutta
muistakaamme tänään heitä erityisellä lämmöllä. Eilen, kun olimme täällä valmistelemassa näitä juhlia, moni vanha juttu kiertyi näihin poismenneisiin. Mahtavia persoonia, joiden muisto elää. Olemme iloisia siitä, että perustajajäseniä on vielä mukana juhlassamme, joilta voimme kuulla elävää kertomusta tuosta lokakuun neljännen päivän kokouksesta 1963.

Luusuan Erämiesten ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Martti Pernu, sekä sihteeriksi Mikko Martikainen. Ensimmäiseen hallitukseen tulivat valituiksi Arttu Niemelä, Unto Karsiumus, Aateli Kelloniemi, Kristian Ulkuniemi, Mikko Martikainen, Mikko Luukinen ja Martti Pernu. Varajäseniksi Hille Kantola, akseli haverinen ja Martti Tapio. Seuran ensimmäisiä tilejä tarkastamaan valittiin Valle Peltoniemi ja Aapi Niemelä.

Uuden metsästysseuran tavoitteeksi tuolloin kirjattiin em. riistakannan lisääminen riistanhoitotoimenpiteillä, sekä metsästysmaiden vuokraaminen seuran käyttöön. Maiden vuokraus alkoi hyvissä merkeissä, sillä jo vuonna -65 seuran vuokramaita kirjattiin 4000-hehtaaria.

Luusuan Erämiesten 40-vuotinen taival

Luusuan Erämiesten puheenjohtajina ovat 40-vuoden aikana toimineet vuosina 1963-72 Martti Per-nu, 1972-1975 Mikko Martikainen, 1975-1979 Aapi Niemelä, 1979-1986 Veikko Niemelä, 1986-1992 Torsti Säynäjäkangas, 1992-2003 Jukka Peltoperä, 2003-2004 Kimmo Oikarainen, sekä vuodesta 2004 alkaen seuran puheenjohtajana on toiminut Mikko Niemelä.
Edellä lueteltujen toimihenkilöiden lisäksi pitkäaikaisia hallituksen jäseniä, yli 5 vuotta toimineita ovat olleet; Aateli Kelloniemi, Pauli Perälä, Kalevi Luukinen, Soini Perälä, Unto Alaluusua, Arvi Nikula, Kyösti Alaluusua, Tapani Alanne.

Seuran toiminta alkuaikoina keskittyi maanvuokrauksen ja jäsenhankinnan avulla järjestäytyneen metsästyksen ohjaukseen, jonka myötä erilaisia riistanhoitotoimenpiteitä alettiin viritellä. Telkänpönttöjä, pienpetojen pyyntiä ja muita tämänkaltaisia toimenpiteitä, joiden edesauttamiseksi pyrittiin järjestämään koulutusta jo alusta alkaen.

Hirvenmetsästys on ollut seuran talouden kannalta merkittävä tulonlähde. Hirvipeijaisista ja lihahuutokaupasta on muodostunut iso tapahtuma. Se kokoaa joka syksy ison joukon kyläläisiä ja väkeä muualtakin hirvikäristykselle, joka tarjotaan vastineena maanvuokraajille ja etuna muille seuran jäsenille. Seuran alkuaikoina harvat hirviluvat jaettiin perinteisille hirvimiehille tai pienille pyyntiporukoille. Hirvikannan täälläkin tihentyessä, myös lupamäärät nousivat. Hirviä alettiin pyytää enemmän järjestäytyneenä seurueena, jonka myötä joukolla suoritettua ajometsästystä alettiin harjoitella. Niinpä kuulakkaana syysaamuna lähimetsistä raikuvat huudot ovat tuttuja ääniä jahtikauden alkaessa.
Hirvenpyyntiin liittyy lukuisia jännittäviä ja hauskojakin tarinoita kerrottavaksi. Yksi sellainen on, kun hirvikanta oli 1970 luvulla niin vähissä, että Luusuan Erämiehilläkin oli ainoastaan yksi hirvilupa ja sekin oli vielä kaatamatta viimeisenä metsästyspäivänä. Joulukuun 15 päivä joku oli kuullut, että Severinvaarassa on hirvenjäljet. Tieto siitä metsästäjille tuli vasta illalla. Mutta sinnikkäät metsämiehet eivät antaneet periksi. Lähdettiin taskulamppujen valossa etsimään jälkiä, tavoitteena saada hirvi nurin vielä ennen kello kahtatoista yöllä, jolloin hirvenmetsästys päättyy. Jäljet kyllä löytyivät, mutta hirvi jäi saamatta.

Seuran oma ampumarata ja eräkämppä on ollut tavoitteena seuran perustamisesta alkaen. Haulikko-rata saatiinkin jo 70-luvun alussa, mutta yhteinen kiväärirata, jota suunniteltiin moneen otteeseen lähiseurojen kanssa on vielä toteutumatta. Tunnusteluja eräkämpän tontin hankkimiseksi oli tehty matkan varrella aika ajoin. 1970-luvun alussa alkanut vireä kilpailutoiminta metsästysurheilun parissa, ennen kaikkea hirvenhiihdon harrastus, antoi kipinää seuran oman metsästysmajan hankkimiseksi. Kun samoihin aikoihin seuran johtoon tuli uutta verta, kämppähankekin sai uutta vauhtia.

Seuran oma metsästysmaja Erä-Severi yhteinen voimainponnistus

Haaveena ollut metsästysmaja sai kipinän, kun seuran aktiivinen jäsen Kalevi Luukinen kertoi johtokunnalle syksyllä 1977, että Metsähallitus saattaisi myydä Alalammin vanhan tukkikämpän Kapustajokivarresta. Hintakin oli tiedossa, 4000mk. Johtokunta kävi pian tiedon saatuaan katsastamassa kämpän kunnon ja kauppa siitä tehtiin vielä samana syksynä. Tonttia eräkämpälle alettiin kysellä ahkerasti. Monien vaiheiden jälkeen se löytyi Severinjärven rannalta, josta kauppa Esko Säynäjäkankaan kanssa tehtiin niin’ikään syksyllä 1977.
Seuraavan kevään pääsiäispyhinä sitten kävikin kova hyörinä Kapustalla kun kämppää purettiin ja hirsiä ajettiin moottorikelkoilla Palohonkavaaraan ja siitä edelleen traktoreilla Severinjärven rantatörmälle. Talkooväkeä oli runsaasti. 40-50 henkilöä, 12 moottorikelkkaa ja lähes kymmenen traktoria. Näytti siltä, että tällä vauhdilla kämppäkin rakentuisi samassa tahdissa. Mutta vielä mitä? Kun lumien sulattua hirsiä alettiin kasata tehdyille perustuksille, todettiin yksi murheellinen asia. Hirsien merkkauksessa käytettyjen ”markkinatussien” jälki oli haihtunut, eikä oikein saatu selville, mikä hirsi kuluu mihinkin kohtaan. Tämä lannisti talkoohenkeä, väki katosi ja hirret lojuivat pitkään odottamassa tekijöitä, jotka osaisivat viedä hanketta eteenpäin. Niinpä kaksi hirsimestaria, Aapi ja Veikko Niemelä ottivat muista töistä ”rokulia” ja tekivät kaksi viikkoa ahkerasti töitä, jotta hirret löytäisivät paikkansa ja kämppähanke etenisi. Työ palkittiinkin ja eräkämppä sai vesikaton päälleen vielä loppusyksyllä 1978. Maarekisteriin tuli antaa ostetulle tontille nimi. Aapi Niemelän kahvipöydässä siitä tuli Erä-Severi, joka jäi myös pysyväksi nimeksi itse eräkämpälle. Erä-Severi valmistui syksyllä 1979. Tupaantuliaisia vietettiin iloisen pikkujoulun merkeissä joulukuun 5 päivä. Siitä lähtikin Luusuan Erämiesten ”kultaiset vuodet”. Tapahtumia kämpällä oli runsaasti. Vilkkaimpana talvena pidettiin jopa kuudet hirvenhiihdot. Pääsiäisen suureen hirvenhiihtoon saattoi osallistua lähes 200 kilpailijaa. Myöhemmin Erä-Severiä on kunnostettu. Pihapiiriin on rakennettu varas-toja ja jahtivaja. Kämppä on edelleen erämiesten toiminnan keskus ja tarjoaa kokoontumistilaa myös muille kyläalueen toimijoille.